En oikeesti edes tiedä mikä mua näin sapettaa, olen vaan ollu viimesimmät päivät aivan sairaan pahalla tuulella!

Aloin siis pistelemään Puregonia 50 iu päivässä ja perjantaina puolen päivän aikaan sain pistää Pregnyl-irrotuspiikin, kun keskiviikkona ultrassa oli 16mm follikkeli ja hyvä limis... Perjantaiaamuna jo ennen Pregnylin pistämistä multa tuli tosi paljon kirkasta limaa, mutta se loppui nopeasti eikä ole ollut enää mitään ovisoireita. Mua pelottaa ja musta tuntuu että ovis ei sittenkään tapahtunut.. Tekis mieli vaa kirota ja olo on tosi kamala!

Rintojen päät on ollu perjantaista asti ihan älykipeet, niskat on jumissa ja naamaankin alkoi ilmestyä tavallista enemmän finnejä. Sitten mua ärsyttää, että lapsettomuus-palstalta ei saa mitää apua, ja erityisesti se, että niillä palstoilla valittaa jotain kolmen lapsen äitejä miten niiden lastensa pito ja hoito on saatana kallista. Ne ei tajua yhtään mitään... Just nyt olen niin vihainen että voisin vetää lättyyn niitä jokaikistä!! Ne valittajalehmät ei tiedä hittojakaan miltä tuntuu olla joku joka ei saa ensimmäistäkään lasta ja sitten joutuu vetämään hormoneja jotka sekoittaa mielialan ihan täysin, laittaa naaman kukkimaan ja koko elämä on jatkuvaa toivon ja epätoivon heittelyä. Kehtaspa yksikin sellainen akka ensin valittaa lastensa kuluista, ja sitten taas ilmoittaa ah niin onnellisena, että on taas paksuna. *itkee*

Olen tosi yksin tän kaiken kanssa ja pelkään että miten tätä enään jaksaa.