Noniin, nyt on sitten kp 6, eli olen ehtinyt syömään Clomeja jo lauantaista, ja vielä huominen pitäisi ottaa... Olen ihan kauhuissani!! Mihin olen sotkenut itseni?! Minulla ei tunnu olevan mitään sivuvaikutuksia noista! Olen ihan hyvävointinen, terve ja normaali. Ei okseta ei huimaa...

Otan tämän pahana merkkinä. Ehkä siksi että olen pessimisti. Huomauttaisin kuitenkin, että olen hyvin pelokas pessimisti. Henkisesti oloni on välillä toiveikas, mutta sekin toiveikkuus kaatuu jossain vaiheessa taas siihen, että tuntuu, etteivät nuo Clomit tee minussa _mitään_! Kerrassaan mitään?

Kysyt olenko pettynyt. En ainakaan vielä, onhan kaikki vielä mahdollista? (Lue: Kaikki = raskaus). :P

Samaan aikaan muu elämäni tuntuu levinneen käsiin. Koin pikaihastuksen, sain koulussa hylätyn, taloyhtiöltä tuli ylimääräinen (ja huima) vesilasku, unohdin palauttaa kirjan kirjastoon ja sain laskun, isäni ja appi kittasivat viikonloppuisissa juhlissa liikaa viinaa, ensiviikolla on ainakin kolme koetta ja viisaudenhampaani kitisevät liitoksissaan ja tahtovat irti! Kaikki tuli ihan valtavalla rysäyksellä.

Tämä raskausyritys asia ei ainakaan helpota paineitani. Pelottaa, että Clomit eivät toimi ja joudumme jonottamaan kymmenen vuotta jonnekin kamalan kalliisen koeputkihedelmöityshoitoon, jossa ei kuitenkaan myöskään ole koskaan takuita siitä toivotusta lapsesta.

Mutta nyt olen päättänyt hoitaa nämä hoidettavissa olevat ongelmat asia kerrallaan pois!  Siten voin ottaa rennommin ja keskittyä tähän Clomioperaatioon. Olenkin laatinut pienoisen toimintasuunnitelman. Ihastuksesta onneksi päästiin helpolla, se olikin sellainen järkytys etten vieläkään ole ihan valmis siitä kirjoittamaan. Pysyin kuitenkin uskollisena eikä ollut lähelläkään että olisi tullut "mitään". ;)

Sukujeni juomatottumuksille en paljoa voi. Aijon opiskella viikonloppuna kokeisiin... Ja ylihuomenna on hammaslääkäri. Toivottavasti sen hylätyn kurssin voisi uusia pian! Olen aina ollut hyvä oppilas... Tämä oli aikamoinen järkytys ennen kaikkea itselleni. En ole oikestaan kertonutkaan kuin Prinssille koko hylsystä...

Hävettää ja harmittaa mutta täältä on vaa koitettava nousta...

Matalapaineinen tervehdys Vaaleanpunaisesta Palatsista